Julkaistu Minä olen lehdessä 13.12.2018

”Rakkaus on tahditon, se ei ilmoita nyt mä saavun”

-         Milloin sinä perheesi kanssa muutit tänne maalle?

Kysyi hassuja puheleva mies, jonka kanssa olin alkanut jutella töistä palatessani, kesäkuussa 2017. Vastasin vain, että puoli vuotta sitten. En korjannut hänelle, että muutin kyllä yksin. Vilkaisin samalla onko hänellä sormusta, kun ajattelin että hän utelee olenko sinkku. Sormusta ei ollut, mutta tämä herkän ja ujon oloinen introvertti ei kyllä yhtään näyttänyt siltä, että hän yrittäisi iskeä töistä kotiin palaavia naisia. Samassa mies alkoi kertoa, kuinka järven katsominen on hänestä romanttista ja miten hän on oppinut ymmärtämään hyvin naisia, koska hänellä on kolme tytärtä ja lastensa äiti. Minua nauratti sisäänpäin. Ajattelin, että eipä taida tietää paljoakaan naisista sillä perusteella. Miehen puheet olivat minusta epäsuomalaisen avoimia. Kohtaaminen kesti noin puoli tuntia ja oli poikkeuksellinen, koska elämässäni ei tapahtunut mitään muuta kuin töihin menoa ja kotiin palaamista. Pikaviestitin tietysti ystävilleni heti tästä kummasta tyypistä.

Seuraavana aamuna heräsin seksuaalisesti hyvin kiihottuneena ja huomasin ajattelevani häntä. Ihmettelin, mikä tämä juttu on. Olin tehnyt sterilisaation kuusi vuotta aiemmin ja siihen olivat lakanneet täysin minun seksuaaliset haluni. Olin kokenut, että se oli parasta mitä minulle oli tapahtunut. Seksuaaliviettini oli ollut poikkeuksellisen voimakas ja sen katoamisen myötä elämääni tuli uudenlaista fokusta ja syvyyttä. Olin kirjoittanut laajan tietokirjan ja sain entistä enemmän aikaan töissäni ja valmennusasiakkaitteni kanssa. Tämä oli huomattu myös työpaikoilla, kun minua eivät koskettaneet enää ihmisten luomat draamat. Olin sanonut kaikille, että en varmaan enää koskaan tule olemaan miehen kanssa, ellei ihmeitä tapahdu. Nyt se ihme sitten oli tapahtunut. Tässä vaiheessa tajusin vain, että seksuaalinen uudelleensyntymäni oli tarkoitus tapahtua tuon miehen kautta, vaikka hänellä ei ollut siitä aavistustakaan. Jäin odottamaan milloin näkisin hänet seuraavan kerran, että saisin selvyyden, mistä tässä oli kyse. Samassa kuussa näin hänet vielä kerran, silloin hän selitti jotain lähellä olevan kirkon kivistä, jotka olivat jykevät kuin kallio. Sanoin, että minusta se harmaa kivikirkko on synkkä ja ruma, mutta ymmärsin siitä puheesta heti, että kyseessä on uskonnollinen mies. Minulla tuli tunne, että tämän miehen muurit alkavat nyt murtua. Kotona huomasin, että olin laittanut sen vuoden aarrekarttaan lauseen; Ihmeitä tapahtuu. Tuli kesäloma ja olin ulkomailla. Ajattelin, että jos tästä on määrä tulla jotain, niin tulkoon. Palattuani lähdin suoraan Ilosaarirockiin. Haloo Helsingin keikkaa katsoessani minulla tuli tunne, että minun pitäisi olla täällä hänen kanssaan. Heidän uusi levynsä Hulluuden Highway oli hyvin syvä ja jopa uskonnollinen. En tiennyt miehen nimeä ja olin nähnyt hänet kaksi kertaa. 

”Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun”

-         Hei prinsessa.

Hän sanoi, kun näin hänet palatessani väsyneenä Ilosaarirockista. Olin taas kaikkea muuta kuin hehkeimmilläni. Ensimmäisen kerran mittailin hänen ulkomuotoaan. Hyväryhtinen ja -raaminen mies, ehkä vähän yli viisikymppinen. Oli mielessä sata asiaa, mitä olisin voinut sanoa hänelle, enkä uskaltanut sanoa mitään. Se ei ollut minulle ollenkaan tyypillistä. Olisin voinut kysyä hänen nimeään ja esitellä itseni. Tämä oli kolmas kohtaaminen ja tajusin, että elämäni oli muuttunut täysin ja iäksi. Tajusin myös, että seksuaalinen haluni liittyi vain tähän mieheen, eikä hän ollut vain sen herättäjä. Olin täynnä himoa tuota miestä kohtaan, en vain tajunnut miksi. Tajusin vain, että näin on tarkoitettu. Aloin oikein etsiä, näkisinkö hänet työmatkoillani. Aloin jälleen pukeutua naisellisemmin. Palasin siihen, mitä olin aina ennen ollutkin. Kuuteen vuoteen en vain ollut ajatellut viehättävyyttä lainkaan. Aloin myös laihtua, kuin itsestään. Tämä oli tapahtunut minulle ennenkin, joten ilmiö ei ollut uusi.

”Makeet buutsit.” Hän heitti minulle, kun näin hänet seuraavana perjantaina. Kommentista päättelin, että hänellä on jalkafetissi ja hän on todennäköisesti Kalat. Uskonnollisuus, ujous ja herkkä iho viittasivat siihen myös. Minä toivoin, että jalkojen sijaan hän olisi katsonut rintojani, koska minulla on kesätoppi. Annoin hänelle käyntikorttini. Mitään viestiä ei viikonloppuna tullut. Tunsin, että olin rakkaudesta kalpea ja sairas. Menin poimimaan mustikoita, että rauhoittuisin.  Minun oli vaikea keskittyä töihin, koska ajattelin vain tuota miestä. Ihme kyllä, sain myös asiakkaideni kanssa aikaan tuloksia oikeastaan tekemättä yhtään mitään.

”Onko tänään ollut hyvä karma?” Hän kysyi kun näimme seuraavan kerran. Hän oli siis lukenut blogikirjoituksiani. Minä vihjailin, että eivät ne käyntikortit ole nettisurffailua varten. Sanoin, että olisin kutsunut hänet saunomaan ja uimaan. Mies hymyili ja punasteli koko ajan. Tämä kohtaaminen loppui niin, että katsoimme toisiamme silmiin koko sen ajan, kun erkanimme kävellen pois toisistamme. Tajusin tässä kohtaa, että meidät on tarkoitettu toisiamme varten. Olin nyt myös nähnyt rintatägistä hänen nimensä. Nimi oli soinnikas, herkkä, lempeä ja miehekäs kuten hän itse. Tajusin että olen sielu edellä ja ruumis janoten täysin rakastunut tuohon mieheen. Kun menin uimaan yöllä, kalaparvi alkoi hyppiä ympärilläni. Tätä ei ollut tapahtunut koskaan ennen, vaikka olin uinut 44 vuotta kaikki kesät, kaikissa vesissä. Kiitin järvessä universumia tästä kaikesta ihmeellisestä. Ja siitä, että koin taas olevani nainen. Minulla oli aivan riettaita fantasioita hänestä, sekä myös haave siitä, että saisin tehdä hänelle mustikkapiirakkaa ja lohikeittoa. Olin tuijotellut hänen paljasta käsivarttaan ja haaveillut, milloin pääsisin koskettamaan sitä. Minulle tuli mieleen Tommy Tabermannin vanhat runot kirjasta Kerubi (1987).

”Minusta tuntui, etten ensimmäisen suudelman jälkeen ole koskaan syövä tai juova mitään. Olin varma että ihme on tapahtunut enkä enää tarvinnut syötävää tai juotavaa, suudelma oli muuttanut elämisen ehtoja, ainetta ei enää tarvittu.”

Kirja oli edelleen kirjahyllyssäni, vaikka runotyttöys minussa oli loppunut jo 1990-luvun alussa. Jos rakastuu, tapahtuu luonnollinen paluu Tabermannin runoihin. Tosin sitäkään ei ollut tapahtunut enää niin että edes muistaisin. Olin aina haaveillut miehestä, joka myös tuntisi ihollaan.

Oli elokuun alku. Tarvittiin vielä kaksi tapaamista, ennen kuin mies laittoi minulle ensimmäinen tekstiviestin. En voinut lakata hymyilemästä, kun olin miehen lähettyvillä. Tunsin hänen rakkautensa auran. Soitin puhelimestani hänelle Haloo Helsingin kappaleet: Maailma on tehty meitä varten ja Kuussa tuulee. Yhtäkkiä YouTube oli alkanut tarjota minulle tilanteeseeni juuri sopivia kappaleita. Mies ei tosin edes tajunnut, että soitin ne hänelle. Kerroin että minulla oli ollut jo kesäkuussa fantasioita hänestä.

”Asteikolla 1-10, kuinka yllättynyt olet?” Minä kysyin ratkaisukeskeisesti. ”Noin 5 tai 6.” mies sanoi ja kertoi nyt olevansa naimisissa. Seuraavalla kerralla kysyin häneltä, joko hän on toipunut edellisestä kohtaamisestamme. Ei hän kuulemma ollut. Silloin olikin parempi mahdollisuus jutella kauemmin niin, ettei muita ollut ympärillä ja minä kerroin hänelle suoraan, mitä minulle oli tapahtunut hänen kauttaan. Näytin hänelle puhelimestani kuvia, joita olin ottanut laituriltani. Käsivartemme hipaisivat toisiaan. Tunsin ihollani kuin sähköiskun ja energian menevän koko kehooni. Mies painoi käsivarttaan tiiviimmin minua vasten ja minä painoin omaani häntä vasten. Hän sanoi: ”Sinulla on niin sileä iho, elät varmaan tosi terveellisesti.” Olinkin toivonut, että hän sanoisi niin ja tiesin jo häntä katsomalla, että iho on hänelle tärkeä. Minä tiesin, että hänen kanssaan toteutuisi Ihouskonto. Se kosketus oli miehelle myös lopullinen käänteentekevä hetki. Silloin hän myös kertoi, että oli arvannut, että hän tapaa jonkun, kun vaihtaa työpaikkaa, samoille kulmille, missä minä asuin. Hän oli päätynyt sinne vain muutama kuukausi ennen minua.

”Ken toista ihmistä rakastaa, hän kaikkia rakastaapi”

”Se on sinun korkea veisusi”.

Mies vastasi minulle, kun oli lukenut blogi-kirjoitukseni, jonka kerroin olevan vain häntä varten. Kirjoituksen nimi oli Venuksen jälleensyntymä. Hän myös kertoi ajatelleensa minua koko viikonlopun. Kun sain häneltä viestin, olin marketin pakastealtaalla ja polveni putosivat alta. Lähetin hänelle vastausviestiin sanat kappaleesta Hymyilevä Apollo: ”Mis ihmiset tuntevat tuntehin, on lähellä Jumalakin.” Yritin tällä viestittää hänelle, että kaikki on oikein. Tiesin, että hän pelkäisi tulevaa. Kirjoitin vielä, että tiedän, että kuulut minun syliin.

Seuraavana päivänä mies näki minut kesämekossa, jossa oli pinkkejä, oransseja ja vihreitä kukkia. Hän söi minua silmillään ja hymyili kuin itse aurinko. Hän oli ajatellut, että tuo on minulle tarkoitettu nainen. Hän kyseli minulta kysymyksiä, joista vahvistui, että hän on vanha sielu. Hän hahmotti elämääni arkisten yksityiskohtien kautta. Samana päivänä laitoin hänelle ensimmäisen eroottisen viestin. Mies vastasi siihen jotain, positiivista, mutta mistä tajusin, ettei hänellä ole aavistustakaan, mikä on miehen ja naisen todellinen yhteys. Seuraavana päivänä hän ehdotti itse tapaamista vapaapäivälleen jo samalle viikolle. Hänellä oli tarve kuulemma puhua vähän tarkemmin. Hän kertoi, ettei voinut edes nukkua, ja vapisi, koska asia meni niin tunteisiin. Ensimmäinen laulu, jonka laitoin hänelle linkkinä, oli Haloo Helsingin Beibi. Mies vastasi, että sanat osuivat kyllä juuri kohdilleen. Minä olin kuunnellut sitä jo kesäkuussa ja ajatellut häntä. Hän kertoi tytärtensä nimet ja että voisin katsoa netistä heidän kuvansa. Kysyin tavatessamme, onko yksi hänen tyttäristään syntynyt syyskuun lopussa. Kyllä toinen Venus-nainen toisen tuntee. Näin kaikissa tyttärissä isänsä sielun. Samalla tuntui, kuin tuntisin heidät. Outo ja uusi tunne.

Kun mies ilmoitti millaisella autolla hän tulisi hakemaan minut työpaikkani edestä, olin arvannut että hänellä on sen merkkinen auto. Olin vitsaillut joskus nuorena kavereideni kanssa, että jos vanhassa asuintalossamme syttyisi tulipalo, niin tulee mies pelastamaan minut ja kantaa tällaiseen autoon, vie minut mukanaan ja hän ottaa minut siinä autossaan. Olin myös nähnyt hänen autonsa ja ajattelin, kenenhän tuo seksikäs auto on.

Tapaamisessa hän kertoi äidistään, ensimmäisestä tyttöystävästään, joka hylkäsi hänet, kun hän oli 15-vuotias, nuorena uskoontulostaan ja muutenkin tilanteestaan. Missään, mitä hän minulle kertoi, ei ollut uutta. Ihmettelin vain, miksi nämä asiat olivat hänelle merkittäviä. Hän sanoi, että jos en enää pidäkään hänestä, kun tiedän hänestä nämä asiat. Hänen nuorin tyttärensä oli tullut täysi-ikäiseksi kuukausi ennen kohtaamistamme. Meille molemmille oli selvää, että tapaaminen täytyi tapahtua juuri silloin. Hänen tehtävänsä edellisessä suhteessa oli täytetty. Treffipäivämme oli 11., ja silloin oli myös hänen nuorimman tyttärensä nimipäivä. Mieskään ei pitänyt sitä sattumana.

Unohdin kesken lauseen, mitä minun piti sanoa, kun sain viimein koskettaa häntä. Sanoin, että olen odottanut koko elämäni, että saisin koskettaa häntä. Tuijotimme toisiamme silmiin ja silitimme toisiamme hellästi. Hänen kosketuksensa oli maaginen. Olisin voinut upota siihen. Joku heitti frisbeetä ja hän suojasi minua automaattisesti. Ajattelin että kukaan ei ollut koskaan suojellut minua, ei edes oma isäni.

”Millaistahan se sitten on, kun me olemme yhdessä?” Hän kysyi. Minä sanoin, ettei sitä voi ennalta tietää. Meillä on vain tämä hetki. Soitin hänelle Tuure Kilpeläisen kappaleen: Tämä tie:

”Rakkaus syttyy tai sammuu, ken voisi ennustaa. Tie kulkee oikeaan suuntaan ja pelko helpottaa. Tämä tie on ainoa, mutta oikea.”

Sanoin kuitenkin hänelle, että en ole suunnitellut mitään naimisiinmenoa. Minusta tuntui kuitenkin samalla että valehtelen. Hän kertoi, että oli tilannut Jumalaltaan juuri sellaisen naisen kuin minä olin. Myöhemmin vielä paljastui, että hän oli toivonut, että naisella olisi tatuointi pakarassa. Olin kuin ranskalaisilla viivoilla laadittu toteutunut tilauslista. Minulle ei ollut mitään epäselvyyttä, etteikö kyseessä olisi ikuinen rakkaus. Hänhän oli tilannut minut universumilta.

Katja Bloigu

Kulttuurintutkija, kaksoisliekki.

Väliotsikot kappaleista, jotka olivat elämää suurempia tämän tarinan alussa:

Haloo Helsinki: Rakkaus.

Haloo Helsinki: Kuussa tuulee.

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani: Hymyilevä Apollo.

*

Kommentti:

 

Kaksoisliekkimatka

Kaksoisliekki on sielumme toinen puoli. Kaksoisliekkikohtaamiset ovat lisääntyneet, kohti ykseyden vuotta (2018) tultaessa. Kaksoisliekkiyhteys on suurin rakkaus ja vaikein lahja mitä voi universumilta saada. Sen tarkoitus on suurempi kuin romanttinen rakkaus. Sen tarkoitus on olla rakkausvalona muille ja maailmalle. Muisto romanttisesta rakkaudesta on tarkoituksellinen, että kaipaisimme takaisin paratiisiin. Siitä seuraa matka parantumiseen ja identiteetin muutokseen. Luomiskertomus tulee todelliseksi, kun joutuu osaksi sitä. Sielunsa toisen puolikkaan kohtaamista on tarpeetonta toivoa ja kiirehtiä. kohtaaminen tapahtuu, jos sen on määrä tapahtua. Kaikki tapahtuu sitten, kun oikea aika on. 

Yllättävä kohtaaminen ja suuri rakkaus

Kaksoisliekit kohtaavat, kun molemmat ovat siihen valmiita. Näin on, vaikka se ei myöhemmin tuntuisi lainkaan siltä. Olin tilanteessa, jossa en kaivannut elämääni ketään. Olin myös jo aloittanut oman egoni purkamisprosessin. En vain tiennyt sitä. En koskaan ollut ajatellut, että minun pitäisi sen enempää ”valaistua”. Olin myös jo vuosia aikaisemmin ymmärtänyt, että elämäntehtäväni on rakastaa. Toteutin sitä työssäni. Koko valmennusala perustuu rakkauteen ja vetovoiman lakiin. En kuitenkaan uskonut onnen olevan myös minua varten. Sain vain antamisesta, vaikka oikeasti en itse saanut yhtään mitään. Kaksoisliekeillä on monesti hyvin vaikeita elämänkokemuksia. Usein liekit inkarnoituvat perheisiin, joissa on vahva maskuliini- ja feminiinienergian epätasapaino. Myös meillä molemmilla on lisäksi ollut rakkaudeton lapsuudenkoti.

Kohtaaminen on yllättävä. Se, jolla on enemmän henkistä feminiinienergiaa, on enemmän hereillä ja ymmärtää yhteyden syvällisyyden. Hän ei välttämättä ole nainen. On kuitenkin tavallista, että mies on umpiunessa. Usein vähintään toisella on ollut aavistus tulevasta kumppanista, esimerkiksi unen tai deja vu`n muodossa.

Usein puolikkailla on täysin erilaiset taustat ja uskomusjärjestelmät. Olen sielultani hippi. Tiesin jo ennen kohtaamistamme, että ykseys on totta. Kotini ei ollut lainkaan uskonnollinen, vaikka minut kastettiin ortodoksiksi isäni uskonnon mukaan. Olen aina pitänyt uskonnostani, vaikka en ole koskaan uskonut uskontunnustuksen kohtaa Jumalan ainoasta pojasta. Ortodoksisuudessa on vahva pyhyyden läsnäolo, kauneus ja hesykasmin perinne. Kilvoittelijoita ja rukousta käsittelevissä kirjoissa voi lukea niin pyhän hengen kirkkaudesta, rakkauden kokemuksesta kuin ihmeteoista ja parannuksistakin. Minulle sisäinen kirkkaus on uskontomme perusta.

Tiesin, että ”Kaikki ikkunat osoittavat samaan valoon.” Tielläni siihen asti merkittävä kirja oli: Aalto on meri – Mystinen henkisyys. (Willigis Jäger & Christoph Quarch.) Luin Platonia teini-ikäisenä taideopiskelijana ja olin tutustunut Islamin mystiikkaan jo 20 vuotta sitten yliopisto-opiskelijana. Sekin oli tapahtunut musiikin kautta. Kirjoitin monet esseet juuri näihin aiheisiin liittyen. Musiikki on aina ollut minulle hyvin tärkeää ja siitä voi kuulla taiteilijan jumalallisen inspiraation. Isäni suku oli Karjalasta, jossa kristinusko sekoittui suloisesti kansanuskoon.  Mummoni oli maksettu itkijä häissä ja hautajaisissa ja perin häneltä runonlaulu- ja itkuvirsien taidon. Perinne hyppäsi isäni yli, mutta ateisti-isälläni oli hyvä sanonta: ”Kukin olkoon autuas uskossaan.” Sanoin tämän myös Rakkaalleni, kun hän ihmetteli, miten minusta ei tuntunut miltään hänen uskoontulonsa. Ystäväpiiriini on kuulunut ihmisiä kaikista mahdollisista uskontokunnista. Lähipiirissäni on ollut ihmisiä, joille henkisyys ja hengellisyys ovat tärkeitä. Rakkaani on taas elänyt yhdessä dogmitotuudessa vuosikymmenet. Se on ollut hänen oma valintansa, uskonto ei tullut hänellekään kotoa.

Tarinassani huomaat musiikkikappaleiden lisäksi kummallisia yksityiskohtia. Miksi olen kertonut ne? Kaikki sanat, tapahtumat ja teot ovat kaksoisliekkimatkalla merkityksellisiä. Ne ovat ymmärryksen avaimia, joita myöhemmin tulee tarvitsemaan. Myös perheenjäsenten syntymäpäivät ovat lähellä toisiaan. Veljelläni ja uskovaisella enollani on lähes sama syntymäpäivä kuin Rakkaallani. Minä satun olemaan yhtä kuin hänen kaksi hänen tytärtään, neitsyt-skorpioni. Minun siskollani on sama syntymäpäivä kuin hänen yhdellä tyttärellään. Myös jokainen elämän aiempi suhde, tapahtuma tai sairaus johtaa puolikkaan kohtaamiseen. Pian huomaa, että kaikki liittyy kaikkeen. On väistämätöntä, että alkaa nähdä elämänsä ja koko maailman toisin. Ihmeestä tulee uusi normaali.